Tartto: Airbnb-majoitus/Kilgi Horse Ranch, Viron kansallismuseo & ylösalaisin oleva talo

Opiskelijoiden ja akateemikkojen suosima Tartto ei jätä reissulla kylmäksi. Ennakkotyönä oli haastavaa löytää jokin mielenkiintoinen majoitus, joka poikkeasi normaalista. Tällä kertaa työreissun ympärille muodostettiin mukava perhematka lasten kanssa, joten tietysti valitsimme majoitusta myös sen mukaan. Kohteeksi valikoitui Airbnb:n kautta Kilgi Horse Rach, eli Kilgin hevostila. Lisäksi tästä löytyy suositukseni Viron kansallismuseolle, pohdintaa nurinkurisesta talosta, sekä hieman huonompi kokemus yhdestä ravintolasta.

Itse hevosihmisenä täytyy myöntää, että sisäinen heppatyttö innostui katsellessa kuvia, minkä jälkeen pessimistiaikuinen heräsi henkiin. Olen kohdannut monia pettymyksiä majoitusten osalta, enkä ole Virossa löytänyt aikaisemmin tämän tilan kaltaista majoitusta. Toivottavasti nyt kuitenkin tämä onnistuisi…

Eikä tarvinnut pettyä! Tila oli juuri kuten kuvissa tarjottiin, melkein parempikin. Hinta oli melko tyyris, mutta koko perheemme nautti majoituksesta täysin. Käytössä on siis puolikas yhdestä talosta niin, että itse omistajaa ei näkynyt kuin kerran, kun pyysimme lämmittämään paljua. Palju ei kuulu hintaan, vaan siitä tulee maksaa ekstraa paikan päällä. Täytyy kuitenkin myöntää, että se oli vaivan arvoista. Paljun hinta olisi voinut olla hieman matalampi tosin.

Tila sijaitsee Tartton kaupungin ulkopuolella, mutta jos kuitenkin on jollain liikennevälineellä liikkeellä, niin ei sen väliä. Keskustasta ajoi tilalle noin 15 minuuttia. Loppupätkä oli hiekkatietä, mutta eipä siellä ainakaan tänä kesänä ollut liikennettä, joten pääsee hyvin perille ilman turhia hiekkapilviä. Pihalla on oma parkkipaikka, jonka näkee asunnon ikkunasta.

Tälle Airbnb-majoitukselle voinkin antaa lämpimän suosituksen myös motoristeille. Erityisesti niille, jotka ovat itse hevosihmisiä! Huomioiden tosin, että paikalla on myös kissoja (eivät tulleet sisälle), joten allergikoille ei kovin optimi paikka.

Kansallismuseo ja nurinkurinen talo

Hitusen keskustan ulkopuolella sijaitsee moderni ja upea Viron kansallismuseo, joka tuntuu alkuun hieman jopa kolkolta. Massiivinen rakennus sisältää monta eri näyttelyä, eikä aluksi tunnu saavan kiinni lainkaan siitä, mihin tulee mennä. Ystävällinen henkilökunta kuitenkin ohjeistaa mukavasti ja kun näyttelypuolelle pääsee, ei varmasti enää tunne ison museon kolkkoutta.

Kansallismuseo on tyylikäs ja moderni kokonaisuus, joka kertoo Viron historiasta monipuolisesti. Vaihtuvat näyttelyt tuovat lisämaustetta pysyvien näyttelyjen rinnalla. Museossa oli näytillä erilaisia vempeleitä ja vehkeitä, vaatetusta Neuvostoliiton ajalta ja ylipäätään ymmärrettäviä, sekä selkeitä kuvauksia siitä, millainen on ollut Viro kaikkien näiden vuosisatojen aikana.

Kansallismuseo kuuluu jatkossa Tarttossa must-visit-listalle, joten sille siis lämmin suositus. Paikalle pääsee taksilla, julkisilla ja omalla kulkuvälineellä hyvin. Parkki on maksuton, mutta rajallinen – lomasesonkina suosittelen tulemaan ajoissa paikalle.

Kansallismuseota vastapäätä sijaitsee nurinkurinen talo, eli ylösalaisin rakennettu omakotitalo. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki ovat talossa väärinpäin. Tästä riitti hupia kyllä niin aikuisille kuin lapsillekin, mutta en aikuisena yksin haluaisi maksaa sitä kovaa hintaa, mitä vierailusta pyydetään – 7.50 €. Onhan se hauska kuvia varten, mutta kun kuvat on otettu ja julkaistu someen, niin siinäpä se sitten oli. Lapsille tämä on kyllä loistava kohde käydä uudelleenkin.

Kävimme syömässä herkut Tartton vanhassa kaupungissa Pierren suklaakahvilassa, mitä ennen kävimme syömässä illallisen V Span ravintolassa nimeltä Joyce. Pierre oli loistava (monelle Tallinna-vierailijalle jo tuttukin), mutta valitettavasti Joyce ei saa tällä kertaa suositustamme. Kyseessä on melko fiiniksi luotu a la carte-ravintola, joka ei kuitenkaan nouse sille tasolle, mitä fiinistä paikasta odottaa.

Ravintola oli selkeästi kiireinen, eikä työntekijöitä ollut tarpeeksi, mikä aiheutti selkeät jonot keittiöön. Meitä ei varoitettu kuitenkaan pitkistä jonoista, mutta ehkä se olisi pitänyt tajuta itsekin. Saimme lopulta tilattua ja kun ruoka tuli pöytään, annokset näyttivät hyviltä. Maku ei kuitenkaan missään nimessä vastannut odotuksia. Kana oli melko kuivaa ja ruoka oli kovin tavallisen makuista. Kahden aikuisen ja kahden lapsen laskuksi tuli hieman alle 80 € (huom, pelkät pääruoat – ruokajuomana pari olutta ja talon viiniä), eikä se todellakaan tuntunut sen arvoiselta. Joyce oli saanut Tripadvisorissa todella hyvät arvostelut ja tästä syystä me sen valitsimme. Onneksi Pierre kuitenkin pelasti illan hyvillä suklaisilla jälkiruuillaan!

Onnistunut Tartton-matka takana yhtä heikkoa ravintolakokemusta viisaampana.